Lapsenlapsilleen hän oli esimerkillinen ja tärkein ihminen. Ei suosinut ketään, vaan tasapuolisesti kohteli. Sitten isästä tuli vanha ja sairas ja joutui 7 kuukaudeksi sairaalaan. Nuorimmaisen tyttären kanssa kävimme joka päivä hänen luonaan, käytimme pyörätuolilla torilla ja taxilla lähiseudulla. Isä oli leskenä vuodesta 1982, jolloin äiti nukkui pois. Pidimme huolta että hyvä isä sai nukkua iäisyyteen huolenpidon alla.
* * *
Minäkö hyvä mies? Moni meistä miehistä on saanut kovaakin arvostelua, milloin puolisolta, lapsilta, ties keneltä, syitä siihen on monia. Olimme liian ankaria, joskus lepsuja ja emme edes kuunnelleet, mitä vaimolla tai lapsella oli sanottavaa, kysyttävää, toiveita, olimme usein väärään aikaan
väärässä paikassa.
Poikasten lennettyä aikaa sitten pesästä kuulen toisinaan positiivistakin palautetta - kuulen kun kuuntelen. Eläköidyttyä minulla on aikaa viettää aikuisten lasteni ja lastenlasteni kanssa, kuunnella heitä ja heidän toiveitaan. Omina ruuhkavuosina oli joskus vaikeaa kuunnella läheisten huolia, omissa asioissa ja perheen toimeentulon hankinnassa oli murheensa ja haasteensa. Firmassa ei aina mennyt hyvin, työtä oli liikaa, se vei lähes kaiken ajan ja huomion.
Olin mies, joka ei osannut sanoa ei. Ajauduin mukaan liian moneen, politiikkaan, erilaisiin järjestöihin ja luottamustoimiin, revittiin joka suuntaan. Oli kuoroa, kerhoa, lentopalloa, vanhaa kaveriporukkaa vetämässä koko ajan jonnekin. "Eihän yksi päivä tai ilta sinulle voi mikään ongelma olla?" Oli se, kun niitä oli seitsemän peräkkäin yhdelle viikolle, viikosta toiseen.
Onko tämä kaikki ollut tarpeellista? Oppia ikä kaikki, ainakin pitäisi olla! Mitä sain lopulta aikaan, minä perheen päänä, kuten isossa mustassa kirjassa miehen roolista sanotaan? Kaksi elämässään pärjäävää lasta ja pienen eläkkeen.
Lapset ovat hyvissä ammateissa puolisoineen kaikkineen isolla palkalla. Elävät nyt kiireisiä ruuhkavuosia. Minä ukki, pappa, vaari, ihan miten vaan, tulen avuksi tarvittaessa ja kysyttäessä, en tuppaudu. Lapsenvahdiksi tai vaikkapa viemään autolla ja peräkärrillä pensasaitanne leikkuutähteet kaatopaikalle. Vilkaisisinko perämoottorianne, se ei tunnu käynnistyvän. Nyt nämä ja vaikka polkupyörän kumin paikkaus onnistuvat asuessamme samalla paikkakunnalla.
Onnistuimme myymään sekä talomme että kesämökin entiseltä, väestökadosta kärsivältä kotipaikkakunnaltamme, halusimme muuttaa lähemmäs jälkikasvua ollaksemme paremmin läsnä heidän elämässään ja tietysti he meidän, mummin ja ukin.
Kohta on aika, jolloin mietin, olenko riesa ja taakka heille, rakkailleni? Pystyn vielä toistaiseksi olemaan avuksi ja hyödyksi. Miten on jos ja kun muistisairaus iskee ja fysiikka pettää? Nyt on hienoa kuulla aikuisen ja pienemmänkin lapsen suusta sanat: Kysytään ukilta, ukki tietää kaiken!
* * *
Hei! Tämä on tarina eräästä hyvästä miehestä, joka on lempeä ja empaattinen. Hänellä on kivijalkaliike, ja hän työllistää kaksi nuorta miestä.Liikkeeseen hän ottaa mielellään asiakkaakseen vanhuksia. Vanhukset myös tykkäävät käydä hänen liikkeessään, sillä hänellä on aina aikaa jutella heidän kanssa. Hän on ottanut liikkeeseen myyntiin vanhusten tekemiä käsitöitä kuten villasukkia. Vanhukset tuovat hänelle suklaata ja muita tervehdyksiä silkasta ilosta. Joskus hän menee läheiseen kahvilaan kahville vanhuksen kanssa, jos vanhus niin toivoo.
Kerran olin tämän miehen auton kyydissä. Hän huomasi erään kerrostalon pihalla makaavan miehen. Hän pysähtyi äkisti, juoksi miehen luo ja kysyi, voisiko auttaa tätä ja mitä oli tapahtunut. Kävi ilmi, että mies oli humalassa, eikä tarvinnut apua, oli menossa kotiinsa. Mutta tämä hyvä mies ei sitä ennakkoon tiennyt, saati ajatellut, ettei tulisi pysähtyä ja auttaa.
Toisen kerran olin kävelyllä tämän hyvän miehen kanssa. Kävelimme pururadalla. Keskellä pururataa oli tietä ylittämässä etana. Mies pysähtyi, noukki etanan ja vei sen tämän määrän päähän toiselle puolelle tietä. Tämän hyvä mies teki ihan hiljaa, sanomatta mitään.
Tämä hyvä mies tekee päivittäin vastaavia tekoja. Mitään pyytämättä, mitään haluamatta vastalahjaksi, itsestään numeroa tekemättä. T. Hyvän miehen vaimo :)
* * *
Minun isäni on ihan tavallinen isä, mutta minulle maailman paras. Pienestä asti hän on tukenut, kannustanut, neuvonut ja kuunnellut minua. Isä auttaa käytännön asioissa ja muistuttaa joskus ihan liian tunnollista tytärtään lepäämään viikonloppuisin raskaan työviikon jälkeen. Reissatessani
maailmalla hän on jännittänyt turvallisuuttani, mutta samalla rohkaissut itsenäisyyteen ja omien haaveiden tavoitteluun. Isän positiivinen vaikutus tulee näkymään omassa elämässäni aina. Olen älyttömän kiitollinen kaikista yhteisistä vuosista ja toivon, että niitä tulee vielä paljon lisää.
* * *
Vävyni pesi kesällä kaikki ikkunani. Ne tulivat niin puhtaiksi ja kirkkaiksi, että eivät ole koskaan olleet yhtä kimmeltävät. Suurkiitokset!
* * *
Viime perjantaina jääkiekkopelin jälkeen en meinannut saada varusteita kassiin, rintaan puristi. Ystäväni ”Seppo” jäi katsomaan, että selviän, kun olin huonovointinen, ja noin 30 minuuttia tilannetta seurattua ehdotti, että soitetaan ambulanssi. Ensihoitajien tilannettani hetken tutkittua
lähdettiin pillit päällä sairaalaan ja kohta minulle oli tehty pallolaajennus. Ystäväni ja hoitohenkilökunnan ansiosta sydämeni sai vain vähäisiä vaurioita ja palautumisennuste on hyvä. Soitetaan mieluummin kun mietitään. Kiitos ”Seppo”!
* * *
Olen ammatiltani terapeutti ja myös äiti. Äitiys on tärkeä osa minua. Olen saanut ja saan edelleen rakastaa kahta poikaani. Poikani ovat kasvaneet kahden kulttuurin välissä, ja se näkyy siten, että kumpikin osaa poimia molemmista kulttuureista hyvät ja huonot puolet. Suomalaisuudessa heitä ihastuttaa teeskentelemättömyys.
Olemme olleet toisiamme lukemattomia kertoja vastassa lentokentillä ja juna-asemilla. Näen jo kaukaa oman kauniit poikani, sellaiset henkisesti ja fyysisesti isot ja vahvat miehet, jotka tulevat minua vastaan pitkin askelin kädet valmiina halaukseen. Molemmat ottavat minut syliin, kietovat kätensä ympärilleni ja antavat suukon suulle - kaikkien ihmisten keskellä, häpeilemättä tunteitaan ja osoittaen avoimesti välittämistään. Heidän sanat saavat minut itkemään onnesta: "Ihanaa nähdä äiti pitkästä aikaa". He myös halaavat toisiaan ja isäänsä - läheltä, lujasti ja lempeästi. Sanat "minä rakastan sinua" ovat käytettyjä ja tärkeitä sanoja arjen kohtaamisissamme.
Arvostan poikiani, kunnioitan heidän kykyään muuttaa suomalaista mieskuvaa lähemmäksi totuutta, joka on lempeästi rakastamaan kykenevä mies.
* * *
Tunnen monta hyvää miestä. Nämä miehet ovat mielestäni harvinaisen tunnollisia ja epäitsekkäitä. Heistä huokuu elämänmyönteisyys ja vastuuntunto ilman kyynisyyttä tai ivallista sarkasmia.
Valitsin joukosta lyhyen pohdinnan jälkeen ystäväni ”Kallen”, joka asuu Helsingissä vaimon ja juuri peruskoulun aloittaneen poikalapsen kanssa. Tutustuin häneen vuosituhannen vaihteessa, jolloin hän matkusti vuoden maailmalla, keräten elämänkokemusta eri kulttuureista. Matkailu on edelleen hänelle tärkeä osa omaa identiteettiä, vaikka reissun päälle ei nykyään enää lähdetä yhtä spontaanisti kuin nuoruuden vuosina.
”Kalle” on tarjonnut pojalleen paljon harrastustoimintaa, mm. seinäkiipeilyn ja luonnossa olemisen merkeissä. Isyys on hänelle asia, johon hän panostaa suurella sydämellä ja maltillisella kärsivällisyydellä, unohtamatta kuitenkaan rajoja, jota kasvava poika tarvitsee.
Ystävänä ”Kalle” on vertaansa vailla. Hän ojentaa aina auttavan kätensä ja ei koskaan vähättele tai torju toisen ongelmia tai tarpeita. Joskus mietin, että kuinkakohan vastavuoroisesti ”Kalle” saa apua ja osaako hän itse sitä tarvittaessa pyytää. Me miehet kun olemme joskus liian varovaisia näissä asioissa.
”Kalle” on ainutlaatuisen hyvä mies.
* * *
Minun elämäni tärkein mies lapsuudessani ja nuoruudessani oli enoni. Hän otti minut, aran tytön lähelleen ja syliin. Välillä sain kertoa hänelle sitä mitä mietin. Teimme maatalon töitä yhdessä. Hän keksi pienelle, laihalle tytölle sopivia "töitä". Itsetuntoani hän näin nosti. Hän kuoli muutama vuosi sitten. Muistotilaisuudessa kerroin mukana oleville hänen merkityksestään minulle.
* * *
Työkaverini ”Risto” – noin 20 vuotta minua vanhempi – tuli vuosia sitten ihan yhtäkkiä työhuoneeseeni ja heitti kartan pöydälle. Kartta oli Hetta-Pallas -vaellusreitistä ja tokaisi ”Lähekkös vaeltamaan”. No mies oli lähinnä vitsillä heittänyt tämän, eikä ollut odottanut vastaustani ”no mikä ettei”. Hän ei enää kehdannut vetää pois tarjoustaan ja lähdettiin sitten elämäni ensimmäiselle vaellusreissulle parin viikon päästä. Tämän reissun aikana miehestä tuli ystävä ja vuosien mittaan hyvä ystävä. Vaellusharrastus ja vapaa-ajan viettäminen tervehenkisesti levisi pariin muuhunkin työkaveriin, jotka olivat kanssani samanikäisiä. Tällä porukalla on sitten eri kokoonpanoilla käyty vaeltamassa useampikin reissu, ja tuettu toisiamme työ- ja perheasioissa. Osa on käynyt moottoripyörämatkoilla keskenään yms. ”Risto” on merkinnyt minulle itsessään vahvaa, riippumatonta, mutta aina avuliasta ihmistä (miestä), joka kuitenkin kohtelee kaikkia kunnioituksella asemasta riippuen, jos ovat sen kunnioituksen arvoisia. Myös pelkäämätön, kaikkeen uuteen tarttuva. Hänen lapsuutensa oli todella kova ja raskas. Joten hän edustaa myös vaikeuksista selviämistä ja sinnikkyyttä. Tällainen positiivinen, terve, ei-toksinen miehen malli.
* * *
Joku voi ehkä sanoa, että nykyiset maailmanlaajuiset megaongelmat, luontokato ja ilmastonmuutos, ovat miesten syytä. Tarkoitus on kuitenkin ollut hyvä, eli yhteisön jäsenten elämänhallinnan parantaminen. Suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä, kun asunto on lämmin ja sähkö tulee seinästä, vesihuolto sekä kierrätys toimivat ja asfaltoitua nelostietä pitkin voi huristella Lappiin laskettelemaan. Olemme ehkä onnistuneet tässä projektissa liiankin hyvin; meitä on liikaa ja meillä on liikaa kaikkea.
Nyt näiden uhkien selätys vaatii uusia innovaatioita ja siinäkin miehet ovat eturintamassa. Kun seuraa uutisia uusista keksinnöistä, taustalta löytyy useimmiten mies tai joukko ennakkoluulottomia mieskeksijöitä ja tiedemiehiä.
Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää materiaa, tarvitsemme myös tunteita ja elämyksiä. Miesten merkitys taiteessa ei ole vähäinen. Apocalypticasta Harry Belafonteen, Albert Edelfeltistä Banksyyn ja Alvar Aallosta Makian perustajiin. Juuri julkistetut vuoden 2021 luontokuvat kertovat nekin omaa tarinaansa. Palkituista 37 kuvasta 36 on miesten ottamia.
Ehkä on jollain tasolla ymmärrettävää, että eräät tahot haluavat häivyttää sukupuolen olemattomiin. Ihmislajin kannalta se olisi kuitenkin tuhoisaa. Jo nyt liian moni poika ja mies syrjäytyy tai turhautuu ponnistelemaan yhteisen hyvän eteen, kun positiivinen mieskuva on katoamassa julkisuudesta.
* * *
Viime kesänä olin lasteni kanssa veneilemässä. Olimme keskenämme, minä ja kolme lasta, sekä ystäväni omalla veneellä poikansa kanssa. Sattumalta eräässä saaressa ollessamme uimaan hypännyt nuorimies loukkasi itsensä ja hänelle hälytettiin apua. Paikalle tulikin merivartiosto ja heillä oli mukanaan ensihoitajia. Saareen oli vaikea päästä isolla aluksella ja rannassa alettiin kysellä vapaaehtoisia kuljettamaan hoitajia edes/takas kumiveneellä. Minulla ja ystävälläni on kumiveneet ja pienet sähköperämoottorit. Me ilmoittauduimme heti vapaaehtoisiksi, myös 6-vuotias poikani. Ajoimme koko illan rannan ja merivartioston aluksen väliä, kuljettaen hoitajia ja henkilökuntaa. Minun kumivenettä ajoi poikani, istuin avustajana kyydissä. Pakko sanoa, että tuli hyvä mieli koko porukalle, kun saatiin apua loukkaantuneelle nuorellemiehelle! Myös poikani isosiskot olivat mukana ottamassa köysiä vastaan ja hyvällä mielellä koko porukka, kun homma oli suoritettu!
* * *
Vuoden 2021 kampanja-aikana 1.-31.10. saavutettiin sosiaalisessa mediassa 26.867 ihmistä, joista 3.437 sitoutui siihen (= tykkäsi, jakoi tietoa eteenpäin, jne.).
POIMINTOJA VUODEN 2020 KAMPANJASTA
"Haluan osallistua tähän kampanjaan kertomalla isästäni. Isä on 68 vuotias, aktiivinen ihminen. Hän on aina valmiina auttamaan ja toimii mm. vapaaehtoisena mökkitalkkarina. Minua ja siskoani hän on vuosien aikana auttanut usein, niin taloudellisesti kuin ihan käytännön apuna mm. kuskaten lastenlapsiaan, korjaten autoja yms. Isän auttavaisuus konkretisoitui minulle itselleni aivan hiljattain kun autoni hajosi tielle ja ensi reaktioni oli soittaa isälle. Hän ajoi 60 km perjantai-iltana hakemaan minua, poikaani ja koiraani. Isä on yhtä avulias muitakin kohtaan, joten se on hänen perusluonteensa."
* * *
"Isäni on vuosien varrella auttanut kovasti, kun olen taistellut masennuksen ja muiden mielenterveyden ongelmien kanssa. Hän myös sai minut innostumaan musiikista jo pienenä, mikä on sen jälkeen ollut aarre joka on pelastanut minut monta kertaa ja antanut voimaa kun en muualta sitä ole löytänyt. Hän on aina halunnut minulle hyvää. Kuntosalilla omistaja auttoi ja antoi neuvoja, vaikken ehkä ollut maailman paras oppilas; kärsivällisesti kuunnellen kun joskus purkasin mieleni ja tarvitsin keskustelua. Miehet tekevät maailman paremmaksi olemalla omia itseään, vahvoja ja ihania omilla tavoillaan, täynnä energiaa, toimintaa, ideoita, rakkautta, vikoja, ja puutteita."
"Viime aikoina minua on ilahduttanut erityisesti miesten huomattavasti lisääntynyt osallistuminen lastensa elämään. Miehen malli on pojalle korvaamaton ja isän tuki tytölle mahtava eväs elämään. Sodan käyneet miehet olivat usein niin henkisesti vahingoittuneita, etteivät jaksaneet tätä tärkeää ja antoisaa “ työtä” tehdä. Nyt on aivan toisin. Oma poikani leipoo, musisoi ja lukee 7- vuotiaan poikansa kanssa. He pyöräilevät, leikkivät ja rakentavat kaikenlaista. Isänä hän hellii poikaa, mutta osaa pitää hänelle hyvät rajat. He myös keskustelevat paljon. Tämä kaikki on suuri ilo niin minulle kuin miehelleni."
"Arvostan läheisintä miestäni siinä, että hän on mies ja ylpeä siitä. Hän arvostaa sitä, että olen nainen ja auttaa siten minua arvostamaan itseäni oman sukupuoleni kautta. On rakastettavaa, kuinka hän kannustaa omalla vankalla miehen tavallaan minua, lapsiamme, ystäviään ja muita
läheisiä ihmisiä sekä työyhteisöään. Hän tuntuu haluavan hyvää kaikille. Kuten miehet tapaavat, sanoittaa hän asioita yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti, mikä on usein avuliasta ja helpottavaa. Sellaista tukea saa juuri ja erityisesti miehiltä, ja mieheni on siinä erityisen hyvä. On arvokasta, että hän käyttää miehen laatujaan, sillä ilman sitä jäisivät tyttö- ja poikalapsemme vaille miehistä esikuvaa kasvuperheessään.
Mieheni jaksaa sydämenviisaudessaan välittää myös siitä, mihin yhteiskunnassamme tulisi kiinnittää huomiota, jotta sen jäsenet olisivat mahdollisimman terveitä ja hyvinvoivia, nyt ja tulevaisuudessa. Sen eteen hän tekee ahkerasti töitä.
Tässä ajassa ja kulttuurissa on miehen ja naisen toisiaan arvostava ja täydentävä yhteys mielestäni kovasti aliarvostettu. Omaa etua tavoitellessa unohdamme, että tarvitsemme toisiamme. Se uuvuttaa vanhemmat ja horjuttaa perheiden hyvinvointia. Keskinäinen riippuvuus on todellinen etumme, kun sen hyväksymme.
Kahdessakymmenen vuoden, monien yhteisten ilojen ja raastavien vaikeuksien myötä on yhteytemme varsin hyvä, mieheni ja minun. Meitä yhdistää sisu ja sinnikkyys, mistä olen kiitollinen."
"Kumppanini opettaa jonkin verran yliopistolla. Hän on työssään ja jo opinnoissaan nähnyt, miten ei-miespuoliset opiskelijat usein jäävät miespuolisten opiskelijoiden varjoon (enimmäkseen vahingossa). Opettaessaan hän pyrkii aktiivisesti luomaan kaikille turvallista tilaa, jossa osallistua keskusteluun, ja hän kannustaa luentojen aikana myös hiljaisia (usein naispuolisia) opiskelijoita esittämään kysymyksensä tai kommenttinsa ääneen. Kumppanini on joskus tuntenut huonoa omaatuntoa omasta etuoikeudestaan valkoisena heteromiehenä, mutta nyt hän on todella taitavasti oppinut käyttämään auktoriteettiasemaansa nostaakseen heitä, joilta puuttuu samanlainen etuoikeutettu asema. Hänen toiveenaan olisi, että hänen etuoikeutensa lakkaisi olemasta sitä kautta, että ei-miehistä sekä vähemmistöjen edustajista tulisi ainakin akateemisissa piireissä täysin tasa-arvoisia hänen kanssaan (ei vain paperilla, vaan myös kaikkialla käytännössä)."
"Itselleni hyvän isän esimerkin on antanut oma isä. Hän hoiti ja leikki meidän kanssamme, kun olimme pieniä. Kävi vanhempainilloissa ja vei meitä kipeänä lääkäriin jne. Opetti ajamaan autoa. Kertoi hauskoja juttuja, arvuutteluja ja tarinoita. Oli läsnä ja huolehti meistä. Toki teki myös virheitä niin kuin meistä jokainen. Elämämme ei ollut täynnä yltäkylläisyyttä, mutta meillä oli perheemme. Isä ja äiti jakoivat rahat tasan ja heillä oli yhteinen pankkitili. Rahoja ei oltu määritelty minun ja sinun rahoihin.
Lapsia meitä oli kuusi. Molemmat vanhempani opiskelivat yliopistossa, kun olin ala-asteella ja valmistuivat myös sieltä. Olen heistä molemmista todella ylpeä, kun miettii sitä kaikkea arjen pyöritystä ja kun apua ei oikeastaan saatu rahallisesti mistään. Siis emme saaneet sosiaalitoimistosta ns. mitään ylimääräistä. Kerran lintsirannekkeet. Äitini kertoi, että isä alkoi enemmän osallistua lasten hoitoon vasta neljännen lapsen jälkeen. Muistan, että heilläkin oli vaikeat hetkensä kun olimme pieniä ja rahat oli tiukilla.
Mutta lapsuudesta on silti niin paljon hyviä muistoja. Eräs muisto on se kun leikimme isän kanssa piilosta. Isä oli mennyt liian varmaan piiloon ja en meinannut löytää häntä. Hän oli juuttunut meidän vaatekaappiin ja jouduin auttamaan hänet ulos sieltä. Sille on saanut nauraa paljon vielä vanhempanakin."
"Viime aikoina olen pitänyt kitaristiamme maailman ainoana hyvänä miehenä. Hän huolehtii vaimostaan, vaikka ovat asuneet pitkään erillään sujumattoman avioliiton vuoksi. Hän sanoittaa arvostavansa minua. Siitäkään huolimatta hän ei millään tavalla flirttaile tai muutoin osoita sopimatonta kiinnostusta minuun, ei myöskään tuomitse minua toisenlaisesta valinnasta oman huonon avioliittoni suhteen. Tämän vuoksi pidän häntä henkisesti ja fyysisesti maailman turvallisimpana miehenä, jonka seurassa olen siis turvassa."
"Tunnen miehen joka on auttanut minua omien kamppailujeni kanssa, tukenut ja rakastanut kun kaikki muut katsoivat muualle. Hän on ottanut lapseni kuin omikseen, tukenut heidän hoitamisessaan (lapsia on 3) ja antanut kaikkensa, VAIKKA hän on koko tämän ajan käynyt itse läpi elämänsä rankinta matkaa niin henkisesti kuin fyysisesti ja psyykkisestikin. Ja me tutustuimme 8 kuukautta sitten ja tämä kaikki edellä kuvaamani on kestänyt koko sen ajan... Tiedän paljon elämää nähneenä että tähän ei monikaan pystyisi sillä niin moni on jättänyt leikin sikseen jo pelkästään sillä mitä hän itse käy läpi. Mutta hän selviää voittajana omista asioistaan ja on koko matkan ajan antanut 100% tukensa minulle. That is love."
"Mies 1: Rakas isäni, joka on aina kulkenut rinnallani, vaikka ei olekaan kaikkia valintojani ymmärtänyt. Meillä on paljon samoja kiinnostuksen kohteita ja yhteistä huumoria. Olen ikuisesti kiitollinen miehelle, joka osaltaan antoi minulle elämän ja on aina auliisti auttanut minua sen eri vaiheissa. Hän on myös esimerkillisen rakastava isoisä lapsilleni.
Mies 2: Veljeni ja kasvinkumppanini, joka on minulle monessa peili omaan itseeni. Lämmin, läsnäoleva ja todella omistautunut mies, joka tekee paljon rakkaittensa eteen. Hyvä kuuntelija ja keskustelija.
Mies 3: Lasteni isä, jonka kanssa olen jakanut useamman elämän oppitunnin. Hän edustaa minulle miehistä lojaaliutta ja ystävyyttä, silloinkin kun on vaikeaa tai erimielisyyksiä & ristiriitoja.
Mies 4: Rakastettuni on ihana ja salaperäinen mies, joka on tukenut minua olemaan oma itseni ja nousemaan siivilleni. Olemme yhdessä oppineet paljon miehen ja naisen välisen rakkauden eri ulottuvuuksia. Matkakumppani.
Mies 5: Toinen veljeni, joka on aina näyttänyt esimerkkiä oman tiensä kulkemisesta, vahvoista periaatteista ja heikompien puolustamisesta – hienoimpia miehekkäitä ominaisuuksia, jotka tiedän.
Mies 6: Sielunveli. Opastaja ja mysteeri. Ystävä, jonka voi kohdata syvästi hetkessä.
Mies 7: Esikoispoikani, joka uudestaan ja uudestaan yllättää minut. Hänen voimansa nuorena miehenä kumpuaa rakkaudellisesta läsnäolosta. Nuorukainen, joka opettaa minua jatkuvasti elämän yksinkertaisuuden kauneudesta.
Mies 8: Nuorempi poikani, jonka kurinalaisuutta ja antaumusta joukkueurheilijana ihailen, ja jonka sydän on alati auki elämän ihmeille."
"Uskon saaneeni parhaan mahdollisen isän biologisille pojillemme ja adoptiotyttärellemme. Vanhempina annoimme kaikkemme näille kolmelle lapselle täydentäen toisiamme ja lasten ollessa nyt aikuisia, voi sanoa, että tuo panostus todellakin kannatti. Energiaa parisuhteen hoitamiseen ei tosin jäänyt, mutta erosta huolimatta olemme toistemme parhaat ystävät. Mies haki isänsä kanssa tyttären Afrikasta, laittoi monet vuodet hiuksia tuntitolkulla kun niitä kasvatettiin ja on ollut somessa koko ajan tyttären tukena kaiken aikaa, kun tuo yhteydenpito on varsin vilkasta. Olen vakuuttunut, että tyttärestämme on tullut menestyjä nimenomaan isänsä huikean arvokkaan huolenpidon myötä. Insinööri-isänsä opetti kotona aivan kaiken matikasta, kemiasta ja fysiikasta, mitä tarvittiin täydentämään kouluopetusta ml. lukio. Minun elämäni on ollut elämisen arvoista haasteista huolimatta, sillä en olisi mitenkään voinut kuvitella hienompaa isää lapsilleni. Uskomatonta, että tällainen onnellisuus osui kohdalleni."
"Vaikka olen todistanut miesten toteuttamaa mieskulttuurin ääripäätä, poliisirivin hyökkäystä väkivallattomia mielenosoittajia vastaan, olen myös toisaalla liikuttunut miesten tanssiessa rivistönä, kohottaen kauniisti käsiään ylös yhtäaikaa. Tanssijat tanssivat joka päivä, esiintyvät jatkuvasti, mielenosoittajia murskataan Suomessa kuitenkin harvemmin kuin päivittäin."
"Tapasin unelmieni miehen vuodenvaihteessa 2016. Tiesin heti hänet nähtyäni, että tämä mies on aivan erityinen mies. Hän olikin jokaiselta yksityiskohdaltaan täydellisesti unelmoimani puoliso, aviomies ja elämänkumppani. Pelasimme kahtena iltana lautapelejä. Molempina iltoina hän huomioi erityisesti minua. Illoista erityisesti toinen, jälkimmäinen, oli täysin käänteentekevä koko loppuelämän suhteen. Mies osoitti huomioillaan, että hän piti minua kiinnostavana ja viehättävänä, koin hänen eleensä romanttisimpina koskaan kokeminani asioina. Hän halusi juoda samaa juomaa kuin minä, vaikka paikalla oli muitakin tyttöjä. Sitten hän lauloi minulle romanttisesti laulun "Maa on niin kaunis" alkusäkeet vaihtaen minun nimeni sanan "maa" tilalle, mikä kosketti minua syvästi ja sai lähes kyyneleet silmiini. Lopuksi hän halusi vielä pelata samoja lautapelejä kuin minä. En koskaan ennen ollut kokenut mitään sen kaltaista elämäni aikana. Rakastuin häneen päätäpahkaa, tulisesti ja intohimoisesti ja siitä lähtien hän on ollut elämäni keskipiste, tärkein ihminen ja asia maan päällä ja kaikki, mikä saa minut haluamaan elää. Hänen kaltaistaan miestä ei ole toista maailmassa, hän on sankari, kaikkien unelmieni kohde ja täyttymys, kauneinta, mitä minulle on koskaan tapahtunut! Elän ainoastaan saadakseni kokea intohimoa häntä kohtaan. Hän on ainoa laatuaan, maailman arvokkain mies ja syy siihen, miksi arvostan miehiä ja miehisyyttä yli kaiken!
Kiitos teille miehille, että olette olemassa! Olette arvokkaita ja tärkeitä ja jokaisella teistä on merkitys. Pyydän nöyrimmästi anteeksi kaikkien meidän naisten puolesta, että me naiset niin helposti jyräämme ja näytämme miehelle kaapin paikan, vaikka oikeasti sen kuuluisi olla toisinpäin. Se ei ole oikein, toimimme siinä Jumalan luomistyötä vastaan. En halua enää jyrätä enkä alistaa miehiä, haluan tehdä parannuksen ja olla tasavertainen, nöyrä ja kuunnella ja kunnioittaa teidän miesten mielipiteitä yhtä arvokkaina kuin omaani. Te ansaitsette tulla kuulluksi! Kiitos vielä kerran, että olette olemassa ja että sain jakaa tarinani ja olla mukana tuottamassa hyvää mieltä! Voikaa hyvin!"
"Poikani isä on hellä, huolehtiva ja hauska isä. Hän oppii lapsestaan koko ajan uutta kehityksen myötä. Vaikka lapsen kehitys on erityistä, hän on vakaa ja täynnä rakkautta."
Hän hoitaa tytärtämme toki monesti eri lailla kuin minä, mutta hänen keinonsa toimivat hyvin. Hänen kanssakäymisensä kolmekuisen vauvamme kanssa on mutkatonta ja hän jaksaa pitkien työpäivien jälkeen touhuta hänen kanssaan. Hän on loistava ja huomioiva isä.
Raskauteni oli hyvin vaivalloinen, jolloin hän piti minusta mielettömän hyvää huolta, hän osallistui jokaiseen neuvolakäyntiin, eikä tytön syntymänkään jälkeen ole jättänyt välistä yhtäkään tapaamista.
Hän hieroo iltaisin kipeitä raajojani, kun olen hoitanut lastamme hänen ollessaan töissä, sekä huolehtii, että minäkin saan tarpeeksi unta öisin.
Tässä ihan muutama asia kaiken hyvän seassa. Minun mieheni on hyvä puoliso ja mahtava isä. ❤️"
"Ollessani hyvin sairas kumppanini huolehti minusta koko sairastamiseni ajan, jota kesti monia vuosia. Pahimpina vuosina hän auttoi minua pukeutumaan, ylös sängystä, katsoi, että syön ja lähdin kirjastolle suorittamaan opintojani sekä hoiti käytännössä ihan kaiken kotielämäämme liittyen. En siivonnut tai pessyt pyykkiä ainakaan vuoteen, enkä hoitanut yhtäkään asumiseen liittyvää sopimusta. Kaiken lisäksi (tai ehkä juuri tilanteen tuskallisuuden vuoksi) hän auttoi minua hakemaan apua useita kertoja ja istui vieressä tsemppaamassa, jotta sain lähetettyä yhteydenottoviestin psykoterapeutille. Ilman häntä en olisi varmaan enää edes elossa, enkä todellakaan olisi valmistunut maisteriksi ja päässyt siihen, missä olen nyt. Nykyään hän jaksaa painottaa sitä, kuinka ihanaa on, että olen parantunut, ja edelleen hän jaksaa olla kiitollinen siitä, että kotityömme jakautuvat nykyään tasaisemmin. Parannuttuani voin taas puolestani auttaa häntä, ja meistä onkin tullut varsinainen voimakaksikko."
Vuoden 2020 kampanjaan osallistuttiin myös videolla ja Facebookissa (1.770 tykkäystä, 178 jakoa ja 110 kommenttia/tarinaa).
POIMINTOJA VUODEN 2019 KAMPANJASTA
"Näin teidän mainoksen Facebookissa ja heti tuli mieleen oma mieheni ja lasteni isä. Hän on tässä meidän 13 avioliittovuoden aikana kasvanut sellaisesta puolivallattomasta hunsvotista suurperheen isäksi, joka kantaa koko meidän perhettä harteillaan. Hoitaa työnsä, korjaa taloa ja auton, tuo leivän pöytään, tekee ruoat ja osallistuu lasten hoitoon siinä missä minäkin. Voin luottaa häneen paremmin kuin itseeni. Tiedän että mitä ikinä tapahtuukin, hän on ja pysyy tuossa vieressä. Hän ei ole mikään runoilija tai lirkuttelija, mutta juuri vähän aikaa sitten hän sanoi meidän 6-vuotiaalle tytölle jotain, joka sai minut vollottamaan salaa viereisessä huoneessa. Tyttö tuli sanomaan illalla nukkumaan menon jälkeen, että häntä pelottaa jokin eikä hän siksi saa unta. Mieheni vastasi siihen, että "Sulla ei ole mitään hätää, sillä iskä on täällä"."
"Mieheni on laittanut perheemme edun kaiken muun edelle. Meillä on aina ollut kaikin tavoin turvallinen koti hänen ansiostaan. Lapsillamme on ollut oiva esimerkki vastuunkantokykyisestä perheenpäästä ja näin heistäkin on esimerkin kautta, erikseen kasvattamatta sellaisia kasvanut."
"Monet hyvät miehet ovat auttaneet kyselemättä, rauhallisesti ja hyväntuulisesti ottamatta palkkiota. Sellaisia reiluja ihmettelee jälkeenpäin kauan. Yksi tuntematon maanviljelijä auttoi vaihtamaan ja täyttämään pellolle suistuneen auton renkaan ja veti auton ylös tielle traktorillaan. Rauhallisesti saarnaamatta ja moittimatta. Yksi työkaveri kävi hinaamassa auton tiensivusta korjaamon pihaan ja vei kotiin asti autottomaksi jääneen. Monet hyvät miehet ovat huomaavaisia ja hienotunteisia eleettömällä, kauniilla tavalla. Turvallisia ja reiluja, osoittavat hyväksyntää leppoisalla olemuksellaan. Parhaita miehiä ovat sellaiset, joilla on varaa olla reiluja."
"Olen ollut kuukauden hoitovapaalla. Vaimoni äitikaverin mies on alkanut kanssani isäkaveriksi, vaikka emme tunteneet toisiamme tätä ennen. Olemme hoitaneet melkein päivittäin kahdestaan lapsiamme. Kaverini hoitaa hellyydellä meidänkin lapsiamme ja on todella ystävällinen koko meidän perhettämme kohtaan. Jo se tekee hänestä hyvän miehen."
"Aviomieheni merkitsee minulle aivan valtavasti, sillä hänen rakkautensa eheyttävä voima on mittaamaton. Hänelle kelpaan ja riitän juuri sellaisena kuin olen. Kipeän kasvutarinani johdosta on hetkiä, jolloin en osaa rakastaa itseäni kylliksi. Hyvin usein myös koen, että en ole riittävän sitä ja tätä ja tuota, myöskään muille ihmisille. Kun 10 vuotta sitten tapasin nykyisen aviomieheni, oli se mullistava kokemus. Kuluneet 10 vuotta ovat osoittaneet, että hän on vielä enemmän kuin paras mahdollinen aviomies minulle. Hän on osoittautunut rakastavaksi, helläksi sekä omistautuneeksi täyden kympin isäksi. On suunnaton ilo jakaa vanhemmuus kaikkine kasvukipuineen ja huvittavine puolineen elämäni miehen kanssa. ❤️"
"Kertomukseni hyvästä miehestä – isäni. Äitini oli/on alkoholisti ja mielenterveysongelmainen. Jotenkin kuitenkin hän ja isäni päätyivät yhteen. Isäni teki työn lisäksi sivutöitä, ylitöitä ja jopa ulkomaille toistuvasti useaksi kuukaudeksi suuntautuvan projektin, jotta perheellämme voisi olla asiat hyvin. Äitini alkoholismin ja ongelmien syventyessä hän hoiti kotia, teki työn ja kesti äitiäni, jotta varmasti vääjäämättömän eron tullessa hän varmasti saisi yksinhuoltajuuden. 80–luvulla asiat eivät aina menneet järjen mukaan. Eron jälkeen hän kasvatti minua, muisti kaikki syntymäpäivät ja serkkujani jouluna, takasi siskopuoleni asuntolainan, muisti siskoni perhettä jouluna. Eikä koskaan kasvuaikanani parjannut äitiäni minulle. Hänen periaatteena oli että lapsen ei tule kärsiä tarpeettomasti vanhempien erosta, joten hän säästi omista asioistaan. Ei koskaan valittanut rahan tiukkuudesta minulle. Hänen esimerkkinsä rehellisyydestä, pehmeydestä, epäitsekkyydestä ja uhrautuvaisuudesta – mutta myös sinnikkyydestä, säästäväisyydestä, anteliaisuudesta ja omalla tavallaan osoitetusta rakkaudesta – ovat muokanneet mielikuvaani ja päämäärääni siitä mitä on olla hyvä mies."
"Lähtökohtaisesti pidän miehiä ja naisia yhtä hyvinä ja samanarvoisina. Perheessä, suvussa, ystävä- ja tuttavapiirissä, töissä ja harrastuksissa on yleensä molempia, enkä onnekseni ole kovin pahoja ihmisiä elämässäni kohdannut, en miehiä enkä naisia.
Haluan nyt nostaa esille kolme nuorta (vai jo keski-ikäistä?) miestä, joista yksi on poikani ja toiset hänen ystäviään. Ostimme mieheni kanssa pari vuotta sitten lähestulkoon harkitsematta Lapista vapaa-ajan käyttöön vanhan talon, joka myytiin "täydellisesti peruskorjattavaksi". Paljon olemme tehneet, mutta sitten mieheni sairastui ja vauhtimme jonkin verran hidastui. Mitään apua emme pyydelleet, päätimme vain tehdä hissuksiin, minkä jaksamme, kun asumaan kerran pystyi ongelmitta.
Nuoret miehet nyt sitten syyskuussa ilmoittivat tulevansa ruskalomalle viikonlopuksi. He ajoivat päivän Turun seudulta, seuraavana päivänä purkivat romahtaneen, rojua täynnä olevan katoksen navetan päädystä, pilkkoivat kelvolliset puuosat polttopuiksi ja siivosivat alueen, pienivät ostamiamme liian suuria halkoja ja korjasivat moottorikelkan. Seuraavana päivänä lomailivat retkeillen maastossa ja seuraavana ajoivat taas Suomen halki kotiin ilmoittaen, että "ensi kerralla jatketaan".
Työsuoritus tuli minulle kuin muinoinen faksi pääministerille: yllätyksenä ja pyytämättä. Mietin, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. No, ainakin pojan... Erityistä tässä on vielä se, etteivät nämä poikani ystävät tunteneet toisiaan ennen kuin istuutuivat autoon, enkä minäkään ollut tavannut toista heistä aikaisemmin. Hyvät ihmiset siis voivat tehdä hyvää tuntemattomille toisten tuntemattomien kanssa.
Toki tässä voi mainita myös ranskalaisen vävyn, joka edelliskesänä lähti mainitulle talolle mieheni avuksi huopakattoa korjaamaan, vaikkei varmasti koskaan aikaisemmin ollut pidellyt vasaraa kädessään. Tähän hyvään tekoon osallistui myös tyttäreni muonittajana ja yleisen järjestyksen ylläpitäjänä, mikä osoittaa, että yhdessähän tätä maailmaa pyöritetään.
Mitään suurempia sankaritekoja ei minulla ole raportoitavana, mutta käsitykseni mukaan elämä enemmän koostuukin pienistä tai keskikokoisista."
"Hyvä mies: Eräs mies, hyvä ystäväni, joka pelasti lapseni hengen."