Kertomukset

"Minulle on lapsenlapseni aviomies ollut hyvin esimerkillinen läheinen. Hänellä on viisihenkinen perhe sekä vaativa työ, jotka työllistävät hänet. Kuitenkin häneltä riittää empaattisuutta ja auttamishalua minua vanhustakin kohtaan. Tunnen suurta kiitollisuutta ja toivon voimia hänelle."

***

"Minun avomieheni tekee päivittäin arjessaan hyviä tekoja, mutta eräs erityisen hyvä tekonsa liittyy hänen pikkuveljeensä. Joitain kuukausia sitten veli oli ajautunut ulkomailla vaikeuksiin ja joutunut sairaalaan kykenemättömänä matkustamaan yksinään takaisin Suomeen. Avomieheni lensi perjantaina töistä päästyään noutamaan veljensä Suomeen ja täällä veli pääsi jatkohoitoon."

***

”Poikani on pelannut jalkapalloa noin kahdeksan vuotta pääasiassa harrastajatasolla. Kaikkien joukkueiden kantavat voimat ovat olleet miehiä, lasten isiä. Itse en harrastanut ohjattua liikuntaa nuorena oikeastaan ollenkaan. Vasta aikuisena olen ymmärtänyt kuinka paljon suomalainen urheilu lepää vapaaehtoisen työn varassa. Poikien futisjoukkueiden taustalla on lähes aina yksi tai kaksi miestä valmentamassa vapaaehtoisesti. Usein joukkueet pysyvät pystyssä pääasiassa näiden yksittäisten aktiivisten miesten ansiosta. Olen oppinut arvostamaan heidän työtään aivan valtavasti. Lasten ja nuoren urheilun ohjaaminen on ruohonjuuritason työtä, jolla on mielettömän suuri myönteinen vaikutus yhteiskunnassa.”

***

”Olemme olleet aviolitossa jo 52 vuotta - katson tätä aikaa taaksepäin hyvin kiitollisena. Mieheni on kulkenut rinnallani koko ajan antaen tukea, turvaa, huolenpitoa ja rakkautta. Kun olin vakavasti sairaana hän hoiti minua. Kiitän hänestä usein illalla nukkumaan mennessäni! Poikamme on saanut mieheltäni hyvän miehen ja isän mallin sillä hän on nyt kahden pienen tyttären isä. Muistan myös omaa isääni, joka oli hyvin huolehtivainen, ymmärtäväinen ja kannustava.”

***

”Lähipiiriini kuuluva 19-vuotias poika osti käytetyn krossimoottoripyörän. Pojan isän kanssa he yhdessä huolsivat pyörää ja isä samalla näytti, miten tavallisimmat huollot tehdään. Pian isäkin osti lähes samanlaisen pyörän itselleenkin. Yhdessä ovat sitten käyneet muutaman kerran ajelemassa. Varsin arkinen juttu, mutta ainakin itseäni lämmitti tuo yhdessä tekeminen. Pisti miettimään, mitä teen yhdessä omien lasteni kanssa ja mitä enemmän voisin heidän eteensä tehdä.”

***

”Muutin 80-vuotiaana pois omakotitalosta 2,5 vuotta sitten, mutta vieläkin muistan kiitollisuudella naapurissa asunutta miestä. Parin vuosikymmenen ajan lukemattomat kerrat hän auttoi, neuvoi ja antoi vinkkejä silloin, kun minulla oli pulmia talon kanssa. Kerran minulla oli lämmityksen kanssa ongelma. Hän löysi heti vian. Piti saada lipputanko alas, niin hän tuli taas kekseliäin konstein apuun. Halusin ilmalämpöpumpun, enkä tiennyt miten toimia, niinpä naapurimieheltä kysymään. Hän jopa kilpailutti sen ja oli piirtänyt muistista pohjapiirroksen talostani. Sain vastaukset sähköpostiini ja hyväksyin sitten yhden niistä. Salaoja oli tukossa, pakkasia tulossa ja työmies luvassa vasta muutaman päivän päästä. Naapuri tuli iltamyöhään apuun ja selvisin työmiesten tuloon asti. Minulla oli auto korjauksessa, niin silloin hän ilmoitti, milloin itse meni kauppaan ja pääsin mukana. Lähimpään isompaan kauppaan oli 9 kilometriä. Tässä vain osa vuosien varsilla tulleesta avusta.”

***

”Hääpuhe vävylleni, mikä jäi pitämättä

Olimme menossa veneellä kohti Kökaria mieheni, tyttäremme ja tämä tuleva Vävyni. Ilma oli kaunis ja tyyni. Mieheni nosti vauhtia ja yht`äkkiä päässäni ollut tennisvisiirin lippa lennähti mereen. Vene jatkoi matkaa, mieheni katsoi merkitsevästi minuun, mutta tämä Vävy huudahti ”Eihän me sitä nyt sinne jätetä!?” Hetken katseiden vaihtamisen jälkeen mieheni käänsi veneen. Vävyni oli jo koukku kädessä pelastamassa lippaani. Hän sai minulle tärkeän lipan merestä ylös, eikä tehnyt teostaan mitään numeroa.

Vuosia tämän jälkeen oli marraskuu ja olin pyöräilemässä kotiin töistä. Oli syntymäpäiväni ja nuoret olivat tulleet meille pizzalle ja odottivat minua jo kotiin. Nälkäisenä pyöräillessäni, soitin matkalta miehelleni ja kysyin voisiko hän hakea Lidlistä rahkaomenaleivoksia synttärieni kunniaksi. Minua jo odotettiin kotiin ja hän pyysi minua vain tulemaan suoraan kotiin. No, kun pääsin Lidlin kohdalle, tuoksu oli ulos asti huumaava ja vastustamaton juuri paistetuista leivonnaisista. Ajattelin, että kipaisen pikaisesti hakemaan pullat. Mutta ne olivatkin juuri tulleet uunista, eikä niitä ollut sen tähden lupa myydä heti. Jouduin odottelemaan jonkin aikaa ja kun tulin pullineni ulos pyörääni ei ollut missään!! Itkuhan siinä tuli. Kysyessäni viereiseltä mieheltä, oliko hän nähnyt jotain, hän totesi ”et kai sä sitä lukitsematta jättänyt?” (No jätin, kun piti vain kipaista). Mieheni tuli hakemaan minut kotiin ja ajoimme lähialuetta ristiin rastiin. Muistan, miten siinä hoin, miten tärkeä ja ainutlaatuinen pyöräni minulle oli. Tultuamme kotiin pizza oli jäähtynyt, tunnelma oli lässähtänyt, tulin myöhässä ja pyörä oli varastettu. Loppuilta meni tietokoneen vierellä etsien samanlaista tavarankuljetuskoria ja pyörää. Mieli oli apea. Nuoretkin lähtivät koteihinsa Turkuun. Ollessani hammaspesuilla ja kellon käydessä jo yhtätoista ovikello soi. Siellä seisoi Vävyni pimeässä ”Sitten olis vielä yksi lahja” hän sanoi. Hän siirtyi oviaukosta vähän sivuun ja siinä seisoi minun pyöräni! Voi sitä sanoin kuvaamatonta tunnetta!! He olivat ajelleet tyttäremme kanssa Turkuun ja Vävyni oli nähnyt huoltoaseman pihalla bensapumppuun nojaavan pyöräni. Hän oli sanonut tyttärellemme, että tuolla on teidän äidin pyörä. Tyttäremme oli sanonut ”no eikä ole”. Mutta tämä Vävy oli tehnyt u-käännöksen ja se oli minun pyöräni. Kun tyttäreni oli kysynyt mistä sen tunnistit, Vävyni oli sanonut ”ei kellään ole noin paksut renkaat”.

Jotkut sadun prinssit saapuvat prinsessojensa luokse valkoisilla ratsuilla kruunu päässään. Tämä Prinssi saapui avolavapakettiautolla. Kruunun virkaa toimitti oranssi huomiovalo auton nupin katolla. Ja pilttuuna toimi usein kotikadun varrella oleva linja-autopysäkki.

Jos nyt joku vävykokelas empii omia mahdollisuuksiaan, niin voi lohduttautua ja luottaa siihen, että harvat anoppiehdokkaat tunaroivat näin paljon!

Kiitos Vävyni, että saamme sinut perheeseemme, olet Rakas

Anoppisi”

***

”Perheen isä herättää joka aamu kaikki lapset ja laittaa heille aina aamupalat sekä vie lapset kouluun.”

***

Keskustelimme monikulttuurisessa miesten keskusteluryhmässä siitä, millainen on hyvä mies. Osallistujat (seitsemän) kirjasivat 3–5 ominaisuutta, joista sitten keskustelimme. Seuraavia nousi esille:

Lisää kertomuspoimintoja löydät täältä.