Kertomukset

POIMINTOJA VUODEN 2021 KAMPANJASTA

Minun isäni on ihan tavallinen isä, mutta minulle maailman paras. Pienestä asti hän on tukenut, kannustanut, neuvonut ja kuunnellut minua. Isä auttaa käytännön asioissa ja muistuttaa joskus ihan liian tunnollista tytärtään lepäämään viikonloppuisin raskaan työviikon jälkeen. Reissatessani
maailmalla hän on jännittänyt turvallisuuttani, mutta samalla rohkaissut itsenäisyyteen ja omien haaveiden tavoitteluun. Isän positiivinen vaikutus tulee näkymään omassa elämässäni aina. Olen älyttömän kiitollinen kaikista yhteisistä vuosista ja toivon, että niitä tulee vielä paljon lisää.

* * *

Vävyni pesi kesällä kaikki ikkunani. Ne tulivat niin puhtaiksi ja kirkkaiksi, että eivät ole koskaan olleet yhtä kimmeltävät. Suurkiitokset!

* * *

Viime perjantaina jääkiekkopelin jälkeen en meinannut saada varusteita kassiin, rintaan puristi. Ystäväni ”Seppo” jäi katsomaan, että selviän, kun olin huonovointinen, ja noin 30 minuuttia tilannetta seurattua ehdotti, että soitetaan ambulanssi. Ensihoitajien tilannettani hetken tutkittua
lähdettiin pillit päällä sairaalaan ja kohta minulle oli tehty pallolaajennus. Ystäväni ja hoitohenkilökunnan ansiosta sydämeni sai vain vähäisiä vaurioita ja palautumisennuste on hyvä. Soitetaan mieluummin kun mietitään. Kiitos ”Seppo”!

* * *

Olen ammatiltani terapeutti ja myös äiti. Äitiys on tärkeä osa minua. Olen saanut ja saan edelleen rakastaa kahta poikaani. Poikani ovat kasvaneet kahden kulttuurin välissä, ja se näkyy siten, että kumpikin osaa poimia molemmista kulttuureista hyvät ja huonot puolet. Suomalaisuudessa heitä ihastuttaa teeskentelemättömyys.

Olemme olleet toisiamme lukemattomia kertoja vastassa lentokentillä ja juna-asemilla. Näen jo kaukaa oman kauniit poikani, sellaiset henkisesti ja fyysisesti isot ja vahvat miehet, jotka tulevat minua vastaan pitkin askelin kädet valmiina halaukseen. Molemmat ottavat minut syliin, kietovat kätensä ympärilleni ja antavat suukon suulle - kaikkien ihmisten keskellä, häpeilemättä tunteitaan ja osoittaen avoimesti välittämistään. Heidän sanat saavat minut itkemään onnesta: "Ihanaa nähdä äiti pitkästä aikaa". He myös halaavat toisiaan ja isäänsä - läheltä, lujasti ja lempeästi. Sanat "minä rakastan sinua" ovat käytettyjä ja tärkeitä sanoja arjen kohtaamisissamme.

Arvostan poikiani, kunnioitan heidän kykyään muuttaa suomalaista mieskuvaa lähemmäksi totuutta, joka on lempeästi rakastamaan kykenevä mies.

* * *

Tunnen monta hyvää miestä. Nämä miehet ovat mielestäni harvinaisen tunnollisia ja epäitsekkäitä. Heistä huokuu elämänmyönteisyys ja vastuuntunto ilman kyynisyyttä tai ivallista sarkasmia.

Valitsin joukosta lyhyen pohdinnan jälkeen ystäväni ”Kallen”, joka asuu Helsingissä vaimon ja juuri peruskoulun aloittaneen poikalapsen kanssa. Tutustuin häneen vuosituhannen vaihteessa, jolloin hän matkusti vuoden maailmalla, keräten elämänkokemusta eri kulttuureista. Matkailu on edelleen hänelle tärkeä osa omaa identiteettiä, vaikka reissun päälle ei nykyään enää lähdetä yhtä spontaanisti kuin nuoruuden vuosina.

”Kalle” on tarjonnut pojalleen paljon harrastustoimintaa, mm. seinäkiipeilyn ja luonnossa olemisen merkeissä. Isyys on hänelle asia, johon hän panostaa suurella sydämellä ja maltillisella kärsivällisyydellä, unohtamatta kuitenkaan rajoja, jota kasvava poika tarvitsee.

Ystävänä ”Kalle” on vertaansa vailla. Hän ojentaa aina auttavan kätensä ja ei koskaan vähättele tai torju toisen ongelmia tai tarpeita. Joskus mietin, että kuinkakohan vastavuoroisesti ”Kalle” saa apua ja osaako hän itse sitä tarvittaessa pyytää. Me miehet kun olemme joskus liian varovaisia näissä asioissa.

”Kalle” on ainutlaatuisen hyvä mies.

* * *

Minun elämäni tärkein mies lapsuudessani ja nuoruudessani oli enoni. Hän otti minut, aran tytön lähelleen ja syliin. Välillä sain kertoa hänelle sitä mitä mietin. Teimme maatalon töitä yhdessä. Hän keksi pienelle, laihalle tytölle sopivia "töitä". Itsetuntoani hän näin nosti. Hän kuoli muutama vuosi sitten. Muistotilaisuudessa kerroin mukana oleville hänen merkityksestään minulle.

* * *

Työkaverini ”Risto” – noin 20 vuotta minua vanhempi – tuli vuosia sitten ihan yhtäkkiä työhuoneeseeni ja heitti kartan pöydälle. Kartta oli Hetta-Pallas -vaellusreitistä ja tokaisi ”Lähekkös vaeltamaan”. No mies oli lähinnä vitsillä heittänyt tämän, eikä ollut odottanut vastaustani ”no mikä ettei”. Hän ei enää kehdannut vetää pois tarjoustaan ja lähdettiin sitten elämäni ensimmäiselle vaellusreissulle parin viikon päästä. Tämän reissun aikana miehestä tuli ystävä ja vuosien mittaan hyvä ystävä. Vaellusharrastus ja vapaa-ajan viettäminen tervehenkisesti levisi pariin muuhunkin työkaveriin, jotka olivat kanssani samanikäisiä. Tällä porukalla on sitten eri kokoonpanoilla käyty vaeltamassa useampikin reissu, ja tuettu toisiamme työ- ja perheasioissa. Osa on käynyt moottoripyörämatkoilla keskenään yms. ”Risto” on merkinnyt minulle itsessään vahvaa, riippumatonta, mutta aina avuliasta ihmistä (miestä), joka kuitenkin kohtelee kaikkia kunnioituksella asemasta riippuen, jos ovat sen kunnioituksen arvoisia. Myös pelkäämätön, kaikkeen uuteen tarttuva. Hänen lapsuutensa oli todella kova ja raskas. Joten hän edustaa myös vaikeuksista selviämistä ja sinnikkyyttä. Tällainen positiivinen, terve, ei-toksinen miehen malli.

* * *

Joku voi ehkä sanoa, että nykyiset maailmanlaajuiset megaongelmat, luontokato ja ilmastonmuutos, ovat miesten syytä. Tarkoitus on kuitenkin ollut hyvä, eli yhteisön jäsenten elämänhallinnan parantaminen. Suurin osa ihmisistä on tyytyväisiä, kun asunto on lämmin ja sähkö tulee seinästä, vesihuolto sekä kierrätys toimivat ja asfaltoitua nelostietä pitkin voi huristella Lappiin laskettelemaan. Olemme ehkä onnistuneet tässä projektissa liiankin hyvin; meitä on liikaa ja meillä on liikaa kaikkea.

Nyt näiden uhkien selätys vaatii uusia innovaatioita ja siinäkin miehet ovat eturintamassa. Kun seuraa uutisia uusista keksinnöistä, taustalta löytyy useimmiten mies tai joukko ennakkoluulottomia mieskeksijöitä ja tiedemiehiä.

Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää materiaa, tarvitsemme myös tunteita ja elämyksiä. Miesten merkitys taiteessa ei ole vähäinen. Apocalypticasta Harry Belafonteen, Albert Edelfeltistä Banksyyn ja Alvar Aallosta Makian perustajiin. Juuri julkistetut vuoden 2021 luontokuvat kertovat nekin omaa tarinaansa. Palkituista 37 kuvasta 36 on miesten ottamia.

Ehkä on jollain tasolla ymmärrettävää, että eräät tahot haluavat häivyttää sukupuolen olemattomiin. Ihmislajin kannalta se olisi kuitenkin tuhoisaa. Jo nyt liian moni poika ja mies syrjäytyy tai turhautuu ponnistelemaan yhteisen hyvän eteen, kun positiivinen mieskuva on katoamassa julkisuudesta.

* * *

Viime kesänä olin lasteni kanssa veneilemässä. Olimme keskenämme, minä ja kolme lasta, sekä ystäväni omalla veneellä poikansa kanssa. Sattumalta eräässä saaressa ollessamme uimaan hypännyt nuorimies loukkasi itsensä ja hänelle hälytettiin apua. Paikalle tulikin merivartiosto ja heillä oli mukanaan ensihoitajia. Saareen oli vaikea päästä isolla aluksella ja rannassa alettiin kysellä vapaaehtoisia kuljettamaan hoitajia edes/takas kumiveneellä. Minulla ja ystävälläni on kumiveneet ja pienet sähköperämoottorit. Me ilmoittauduimme heti vapaaehtoisiksi, myös 6-vuotias poikani. Ajoimme koko illan rannan ja merivartioston aluksen väliä, kuljettaen hoitajia ja henkilökuntaa. Minun kumivenettä ajoi poikani, istuin avustajana kyydissä. Pakko sanoa, että tuli hyvä mieli koko porukalle, kun saatiin apua loukkaantuneelle nuorellemiehelle! Myös poikani isosiskot olivat mukana ottamassa köysiä vastaan ja hyvällä mielellä koko porukka, kun homma oli suoritettu!

* * *

Vuoden 2021 kampanja-aikana 1.-31.10. saavutettiin sosiaalisessa mediassa 26.867 ihmistä, joista 3.437 sitoutui siihen (= tykkäsi, jakoi tietoa eteenpäin, jne.). Aiempien vuosien kertomuspoimintoja löydät täältä.