Kertomukset

Vuoden 2019 HYVÄT MIEHET -kampanja toteutettiin ajalla 3.9.-31.10.2019. Kampanjan osana saadut kertomukset miesten hyvistä teoista jakaantuivat sisällöiltään pääosin kahteen ryhmään. Naiset lähettivät kertomuksia siitä, kuinka hyviä, luotettavia ja tärkeitä isiä/puolisoita miehet ovat. Miehet lähettivät kertomuksia miesten välisen toveruuden merkityksistä. Ja olihan joukossa toki muunlaisiakin kertomuksia. Seuraavassa on muutama poiminta:

"Näin teidän mainoksen Facebookissa ja heti tuli mieleen oma mieheni ja lasteni isä. Hän on tässä meidän 13 avioliittovuoden aikana kasvanut sellaisesta puolivallattomasta hunsvotista suurperheen isäksi, joka kantaa koko meidän perhettä harteillaan. Hoitaa työnsä, korjaa taloa ja auton, tuo leivän pöytään, tekee ruoat ja osallistuu lasten hoitoon siinä missä minäkin. Voin luottaa häneen paremmin kuin itseeni. Tiedän että mitä ikinä tapahtuukin, hän on ja pysyy tuossa vieressä. Hän ei ole mikään runoilija tai lirkuttelija, mutta juuri vähän aikaa sitten hän sanoi meidän 6-vuotiaalle tytölle jotain, joka sai minut vollottamaan salaa viereisessä huoneessa. Tyttö tuli sanomaan illalla nukkumaan menon jälkeen, että häntä pelottaa jokin eikä hän siksi saa unta. Mieheni vastasi siihen, että "Sulla ei ole mitään hätää, sillä iskä on täällä"."

"Mieheni on laittanut perheemme edun kaiken muun edelle. Meillä on aina ollut kaikin tavoin turvallinen koti hänen ansiostaan. Lapsillamme on ollut oiva esimerkki vastuunkantokykyisestä perheenpäästä ja näin heistäkin on esimerkin kautta, erikseen kasvattamatta sellaisia kasvanut."

"Monet hyvät miehet ovat auttaneet kyselemättä, rauhallisesti ja hyväntuulisesti ottamatta palkkiota. Sellaisia reiluja ihmettelee jälkeenpäin kauan. Yksi tuntematon maanviljelijä auttoi vaihtamaan ja täyttämään pellolle suistuneen auton renkaan ja veti auton ylös tielle traktorillaan. Rauhallisesti saarnaamatta ja moittimatta. Yksi työkaveri kävi hinaamassa auton tiensivusta korjaamon pihaan ja vei kotiin asti autottomaksi jääneen. Monet hyvät miehet ovat huomaavaisia ja hienotunteisia eleettömällä, kauniilla tavalla. Turvallisia ja reiluja, osoittavat hyväksyntää leppoisalla olemuksellaan. Parhaita miehiä ovat sellaiset, joilla on varaa olla reiluja."

"Olen ollut kuukauden hoitovapaalla. Vaimoni äitikaverin mies on alkanut kanssani isäkaveriksi, vaikka emme tunteneet toisiamme tätä ennen. Olemme hoitaneet melkein päivittäin kahdestaan lapsiamme. Kaverini hoitaa hellyydellä meidänkin lapsiamme ja on todella ystävällinen koko meidän perhettämme kohtaan. Jo se tekee hänestä hyvän miehen."

"Aviomieheni merkitsee minulle aivan valtavasti, sillä hänen rakkautensa eheyttävä voima on mittaamaton. Hänelle kelpaan ja riitän juuri sellaisena kuin olen. Kipeän kasvutarinani johdosta on hetkiä, jolloin en osaa rakastaa itseäni kylliksi. Hyvin usein myös koen, että en ole riittävän sitä ja tätä ja tuota, myöskään muille ihmisille. Kun 10 vuotta sitten tapasin nykyisen aviomieheni, oli se mullistava kokemus. Kuluneet 10 vuotta ovat osoittaneet, että hän on vielä enemmän kuin paras mahdollinen aviomies minulle. Hän on osoittautunut rakastavaksi, helläksi sekä omistautuneeksi täyden kympin isäksi. On suunnaton ilo jakaa vanhemmuus kaikkine kasvukipuineen ja huvittavine puolineen elämäni miehen kanssa. ❤️"

"Kertomukseni hyvästä miehestä – isäni. Äitini oli/on alkoholisti ja mielenterveysongelmainen. Jotenkin kuitenkin hän ja isäni päätyivät yhteen. Isäni teki työn lisäksi sivutöitä, ylitöitä ja jopa ulkomaille toistuvasti useaksi kuukaudeksi suuntautuvan projektin, jotta perheellämme voisi olla asiat hyvin. Äitini alkoholismin ja ongelmien syventyessä hän hoiti kotia, teki työn ja kesti äitiäni, jotta varmasti vääjäämättömän eron tullessa hän varmasti saisi yksinhuoltajuuden. 80–luvulla asiat eivät aina menneet järjen mukaan. Eron jälkeen hän kasvatti minua, muisti kaikki syntymäpäivät ja serkkujani jouluna, takasi siskopuoleni asuntolainan, muisti siskoni perhettä jouluna. Eikä koskaan kasvuaikanani parjannut äitiäni minulle. Hänen periaatteena oli että lapsen ei tule kärsiä tarpeettomasti vanhempien erosta, joten hän säästi omista asioistaan. Ei koskaan valittanut rahan tiukkuudesta minulle. Hänen esimerkkinsä rehellisyydestä, pehmeydestä, epäitsekkyydestä ja uhrautuvaisuudesta – mutta myös sinnikkyydestä, säästäväisyydestä, anteliaisuudesta ja omalla tavallaan osoitetusta rakkaudesta – ovat muokanneet mielikuvaani ja päämäärääni siitä mitä on olla hyvä mies."

"Lähtökohtaisesti pidän miehiä ja naisia yhtä hyvinä ja samanarvoisina. Perheessä, suvussa, ystävä- ja tuttavapiirissä, töissä ja harrastuksissa on yleensä molempia, enkä onnekseni ole kovin pahoja ihmisiä elämässäni kohdannut, en miehiä enkä naisia.
Haluan nyt nostaa esille kolme nuorta (vai jo keski-ikäistä?) miestä, joista yksi on poikani ja toiset hänen ystäviään. Ostimme mieheni kanssa pari vuotta sitten lähestulkoon harkitsematta Lapista vapaa-ajan käyttöön vanhan talon, joka myytiin "täydellisesti peruskorjattavaksi". Paljon olemme tehneet, mutta sitten mieheni sairastui ja vauhtimme jonkin verran hidastui. Mitään apua emme pyydelleet, päätimme vain tehdä hissuksiin, minkä jaksamme, kun asumaan kerran pystyi ongelmitta.
Nuoret miehet nyt sitten syyskuussa ilmoittivat tulevansa ruskalomalle viikonlopuksi. He ajoivat päivän Turun seudulta, seuraavana päivänä purkivat romahtaneen, rojua täynnä olevan katoksen navetan päädystä, pilkkoivat kelvolliset puuosat polttopuiksi ja siivosivat alueen, pienivät ostamiamme liian suuria halkoja ja korjasivat moottorikelkan. Seuraavana päivänä lomailivat retkeillen maastossa ja seuraavana ajoivat taas Suomen halki kotiin ilmoittaen, että "ensi kerralla jatketaan".
Työsuoritus tuli minulle kuin muinoinen faksi pääministerille: yllätyksenä ja pyytämättä. Mietin, mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän. No, ainakin pojan... Erityistä tässä on vielä se, etteivät nämä poikani ystävät tunteneet toisiaan ennen kuin istuutuivat autoon, enkä minäkään ollut tavannut toista heistä aikaisemmin. Hyvät ihmiset siis voivat tehdä hyvää tuntemattomille toisten tuntemattomien kanssa.
Toki tässä voi mainita myös ranskalaisen vävyn, joka edelliskesänä lähti mainitulle talolle mieheni avuksi huopakattoa korjaamaan, vaikkei varmasti koskaan aikaisemmin ollut pidellyt vasaraa kädessään. Tähän hyvään tekoon osallistui myös tyttäreni muonittajana ja yleisen järjestyksen ylläpitäjänä, mikä osoittaa, että yhdessähän tätä maailmaa pyöritetään.
Mitään suurempia sankaritekoja ei minulla ole raportoitavana, mutta käsitykseni mukaan elämä enemmän koostuukin pienistä tai keskikokoisista."

"Hyvä mies: Eräs mies, hyvä ystäväni, joka pelasti lapseni hengen."

"Erittäin hyvä ja huomioiva mies ansaitsisi huomiota. Itseään säästämättä hän on auttanut niin minua kuin muitakin. Nyt häntä on kohdannut suuri suru poikansa menehtymisen johdosta ja koen että nyt hän kaipaa tukea ja apua. Minua hän on auttanut kymmenet kerrat elämän mutkissa niin taloudellisesti kuin olemalla mies paikallaan. Nyt koetan antaa hänelle tukea ja apua."

"Isä-vainaani kertomaa: Elettiin talvea 30-luvulla ja ukkini elätti perhettään suutarina, leipä oli tiukassa. Oli kova pakkanen ja yöstä oveen kolkutti romani nainen lapsensa kanssa pyytäen yösijaa. Ukkini olisi yöpaikan antanut, mutta mummoni oli kielteisellä kannalla. No, ukkini oli nähnyt, että lapsi on kovasti viluissaan, niin hän oli pistänyt lapselle paksuimmat villasukat, mitä talosta löytyi kenkien päälle."

"Miehisen ystävyyden ja erityisen hyvän teon sain osalleni leskeyskesänä 1996: muuan tuttu mies ehdotti että lähdetään yhdessä vähän Helsinkiä katsomaan: hän vei minut kaupunkikävelylle ja pariin ravintolaan aterialle. Hän maksoi. Muistamme kumpikin tämän iltakävelyn. Olen antanut saamani hyvän teon mennä eteenpäin ehdottamalla leskeksi jääneille tutuille miehille yhteistä kahdenkeskistä ateriaa. Kukaan ei ole kieltäytynyt. Minä olen maksanut. Yksi halusi itse maksaa. Sopihan se. Näin tämä kerran kokemani ylläri jatkaa yhä eteenpäin."